Puhu taiteesta yksinkertaisesti, osa 3 kankkusineen ja tappeluineen

Kalsarikännissä Taiteen kanssa

Kolmannella tapaamiskerralla olen saanut etukäteen luvan puhua, vaikka kysymyksiähän minulla on nytkin vain esittää.

Kysy mitä vaan, tänään ei pidetä kiinni mistään. Täältä pesee ja linkoaa! Toivottavasti heität pahoja.

Perussuomalaisten Kike Elomaa tuppautuu joukkoon kuin tyhjästä ja haluaa vilauttaa viihdettä. Unohdan kysymykseni. No, tämä on aika mutkikas alku, juuri niin kuin Taide toivoi.

Mitä se nyt taas tänne tukkii?

Mua kohtaan esitetään niin paljon odotuksia, pelkoja ja kontrollia, et et mä juoksen kohta itekin karkuun kaikkia puku-ukkoja ja huopakoru-akkoja, konsultteja ja työnohjaajia. Huudan pelin poikki! Kankkusissa tuo tavallisesti ilmestyy. Mee kottiis ny Kike! Huomiseen! Tuolla Kikellä on semmoset ”viihdekankkuset”, jotta… (pärskähtelevää naurua).

Miten ihmeessä humalaan kuuluu tämä kamalan huono huumori, jolle kuitenkin voi nauraa tuntikaupalla? Kohta kuunnellaan varmaan KOM- äänitteitä ja ollaan megalomaanisia.

Harva osaa pelätä teollisuuden suhmurointia niin paljon kuin taidetta ja puuttua siihen. Kyllä tarjolla olisi paljon suurempaa ekokatastrofia ja rappiota aivan muissa osoitteissa kuin yksikään Teemu Mäki voi kissansa kanssa saada aikaan.

Ei tule KOM-lauluja, vaan Taide laittaa soimaan Antti Paalasen nykykansanmusiikkia. Biisin nimi on Breathe. Taide vetää henkeä ja lataa.

Mä oon vastuussa, mitä syvemmin mä tunnen itteni, sitä enemmän mä koen, että mulla on velvollisuuksia. Mä pelkään koko ajan, että mun vapaa ajattelu tukehtuu, enkä mä saa happea mistään.

Siks mä jaksan pauhata Yhteiskuntaukosta, jos pyyteet ovat täysin vailla ihanteita. Kyllähän mä haluun olla sen kanssa, siinä missä Luonnon, Kirkon ja perhana ja Rahankin, mutta mä en virity näistä lyhyiden viestien todellisuudesta. Mä oon hidas, perhana, sanotaan se nyt näin. Kypsyn hitaasti, mut mä oon sen väärti ja just siks niin oikein tälle ajalle.

Mulla on hommat ja ajatuksenlento ihan kesken jumissa ton Yhteiskunnan ykssilmäsyyden kans, vaikka yhteisöllisesti syntyy hyvää jälkeä.

Hei, mut tuu, hypitään tää Paalasen Mä Haluun Meluta -biisi. Hypitään raivokkaasti! Se on hyvästä. Tuuletetaan!

Poljemme jalkaa naama hiessä yhdessä. Nyt annetaan mennä!

Mä heitän nyt tän viissataa tätä taiteiluapurahaa näihin juomiin, niin on tullut vahvistetuksi sekin, että veronmaksajien rahoilla eletään. Huomenna vetäsen Mignon-munat. Sit on koko raha käytetty, mut kuitenki on eletty ja huomattavasti vähemmällä kuin ministeri Räty piti mahdollisena.

Huomenna Kike tulee uudestaan ja mun on löydettävä huumorikortti sen paljettimekon taputteluun. Ei, kyllä se on kiva se Kike, yrittää kovasti enemmän kuin monet änkyräsedät, joita ei oo Sivistys päässy hipasemaan. Kuulin tän Sivistykseltä iteltään. Viimetteks se sano onnistuneensa Holkerin kanssa, mut siitä on jo aikaa. Se eduskuntatalo alkaa olla kohta Suomen suurin vanhustentalo, sano joku kevät-trolli. 

Taidekankkuset 

Olisko aika Kiken pikku kankkusille, kysyy Taide kiusoittelevasti. Onk mul jalas Alvar Aallon vai Göran Schildtin silkkisukat, mustat vai ihonväriset? Oonk mä Elites?

Ei olla, tämä on Dagen efter med Jörkka. Jörkka 80 vee tuntee Taiteen hyvin. Jörkka puhuttelee Taidetta ja Taide kuuntelee.

Joo joo, sä oot oikeessa, Se on just noin. Suomessa on uskomaton määrä kulttuuribyrokratiaa, joka on vain lisääntynyt viime vuosina ja jota kukaan ei kyseenalaista! Siitä pitäis säästää, ei yhtään enempää enää sun yhteistyökumppaneiden osallisuuden ja arvokkuuden kokemuksista. Hei Taide, nouse nyt!

Taide menee lattialle sikiöasentoon.

Mä suren ihmisten hukkaan menevää potentiaalia. Nää vitun järjestelmät on rakennettu vaan pahoinvointia poistamaan, mut mun perinpohjin tuntevat yhteistyökumppanit tukee hyvinvointia, ne tuo ihmisiä yhteen. Mä haluun, et ne tulis tänne just ny. Soita Marina Abramovićille. Se katsoo ihmistä viissataatuntia, niin että sanoittaki ymmärtää sen jälkeen Taiteen kielen, oivaltamisen ja ymmärtämisen tavan, joka ei ole vain kukka-asetelmia. Mä en jaksa puhua.

Taide pyytää soittamaan Schindlerin listan soundtrackin.

Mun yhteistyökumppanit alkaa olemaan nyt kuin nuoret laman jälkeen, irrallisten harrastajien joukko, joita voi pilkata. Meillä on taito tyytyä vähään, me ollaan henkisesti rikkaita, mutta tää kauppa-apulaisena olo tai toimeentulottomuus on syvältä. Kyllä me osataan köyhäilyn taito ja kestetään tämänkin yli.

Mä rakastan Laaja-alaista Sivistystä, Tunne-elämää, Merkityksellisyyden Kokemuksia, Luovaa Ajattelua ja Ihmisyyttä. Ne on mun talttoja ja pensseleitä. Soita ne tänne heti, niin pannaan taivaalliset orgiat pystyyn, tuoksut, värit ja sävyt kohilleen. Tehdään kompositio tuonne takapihalle. Luomistyöhön! Let´s work!

Taide oksentaa. Minä siivoan.

Snägäritappelussa Taiteen kanssa

Jos sä meidän verorahoilla jotain teet, meillä on myös oikeus sanoa, mitä sä teet. Eiks se vähän oo niin, vai mitä hä?

Miks niinku musiikkia ja kuvista sun mielest pitää opettaa? Sitä voi tuhertaa kukin omalla ajallaan, ei siihen tarvi meidän veromaksajien rahoja käyttää. Ei mun mukuloille niistä ainakaan tuu oleen mitään hyötyä. Ne menee kunnon töihin. Ei mahdu mun päähään mitenkään tää, et miten se vois muuten olla. 

Kato ”Sä ja sun muut muita ylenkatsovat kulttuuriporukat on jo puolen vuosisadan ajan kilvan halveksinut ja polkenut kansallisia perinteitä ja kansallisidentiteettiä kansan enemmistön mielipiteistä piittaamatta.”  Me, kansa, ei tätä hyväksytä.

Tollasia kiinantossutyyppejä pitäs vetää turpaan! Vasemmistolainen kulttuuriväki sai sen minkä ansaitsikin näissä vaaleissa! Kansa on puhunut!

Kyllä mä tiedän, mikä on kaunista. Ja se, mitä sä teet, ei oo. Sä luot vain synkkää. Mitä hyvinvointia se luo?

Mut muuten sä oot kyllä hyvä jätkä, mä tykkään susta. Mäki esimerkiksi oon aika runolline, enkä häpee sitä. Mut en mä nyt vaan mee sitä vittu kenellekään huutelemaan. Emmä sentään mikään tyhmä oo.

Snägärijonossa on ”Taiteen asiantuntija”. Hän on samaa mieltä ja pukee sen näin: ”Valitettavasti apurahojen jaossa on se painotus, joka on ihan oikea, että kaikki oikeat taiteilijat asuvat pääkaupunkiseudulla.” Et voisitsä lähtee?

Ja yks juttu kuule vielä. Kyl mäki oon ihmetetelly, mitä esimerkiks näyttelijät tekee näissä pikkukaupungeissa ja maakunnissa päivällä, ku ei voi olla tollasia tv-nauhotuksia, niin ku oikeilla näyttelijöillä?  Et mitä ne niikun tekee päivällä, sano ny, ku kysytään? 

Taiteen tapasi Satu Olkkonen Multialta