Kissanristiäisiä veronmaksajien rahoilla

Satu Olkkonen

Olen Multiaista Satoa -kulttuuritapahtumaa järjestävän yhdistyksen puheenjohtaja. Teen yhdistyksen nimiin tai hallitus tekee yhdistyksen ja tapahtuman hyväksi heittäen 1600 talkootuntia vuodessa. Välillä tehdään hyvin ja kaikki jaksaa, välillä sujuu huonommin, eikä kukaan jaksa mitään. Välillä en tiedä miksi teen, mutta tapahtuma-aikaan tiedän taas oikein hyvin. Tapahtuma-aikaan kaksisataa ihmistä joko esiintyy tai järjestelee palkatta jotain.

Paikallisen nuoren polven vahva näyttö ulottuu tapahtumassa kuvataiteista, musiikkiin ja musikaaleihin. Yhdistyksen toiminnan tarkoitus ja laatu kiinnittyvät kulttuuriseen nuorisotyöhön ja näkyy toiminnassa hyvin. Nuoret ottavat vastuuta tapahtuman onnistumisesta ja ovat valmiita tekemään ihmeitä. Työllistämme tapahtuma-aikaan kuusi nuorta kesätyöntekijää tapahtumatoimistossa ja näyttelyvalvonnassa. Työtä riittäisi, vaikka kesätyöntekijöiden määrä tai työaika tuplattaisiin. Mutta pitäisikö tästä maksaa kenellekään mitään? Miksi pitäisi? Miksi ei?

Olemme paikallislähtöinen tapahtuma, joka levittäytyy ohjelmanumeroiden mukana koko laajaan kuntaan. Tapahtuman esiintyjistä 2/3 on paikkakuntalaisia ja eivätkä muut esiintyjät tulisi vapaaehtoisvoimin järjestettyyn tapahtumaan ilman ystäviään, jotka hädin tuskin olemassa olevassa kunnassa asuvat. Joillekin se on liian paljon, toisille liian vähän. Olemme toisille liian nurkkakuntainen, toisille tapahtumamme muualta tulleet taiteilijaystävät ovat liikaa.

Ohjelmistossa on joka vuosi jotain tuttua ja tunnistettavaa, jotain uutta ja ainutkertaista ja kaikki ohjelmatarjonta ei ole jokaisen mieleen. Näin on menty kahdeksantoista vuotta. Neljällä eurolla kuntalainen saa kaksikymmentä ohjelmanumeroa, johon hän voi halutessaan osallistua ideoijana, tekijänä tai katsojana. Tai tuoda isoäitinsä tai lapsenlapsensa osallistumaan tai katsomaan. Useimmiten ohjelmanumerot ovat laadukkaita. Joillekin ongelma on liika laadukkuus, liian hyvä osaaminen, toisille ei riitä mikään.

Tapahtuma tuo kävijämäärissä lisäarvoa ja eloa paikallisille toimijoille, yhteisöille ja yrittäjille. Elvytämme kyläilykulttuuria ja piipahtamista. Kotikonsertti on siihen oikein hyvä tai yhteislauluilta kunnan laitimmaisessa nurkassa. Kulttuuritapahtumien valtakunnallisissa kävijämäärätilastoissa sijoitumme hyvin ja kaikkia kerrannaisvaikutuksia on mahdotonta mitata. Mihin kaikkeen tämä sinun mielestäsi liittyy? Vain tarpeetontanko tässä veronmaksajien rahoilla pönkitetään?

Emme hae esiintyjiä, vaan keräämme ideoita ja niitä myös kiitettävästi saamme. Pähkähulluja, joita emme toteuta missään nimessä. Pähkähulluja, jotka ovat niin hulluja, että joko heti tai ajan kanssa laitamme ohjelman vireille. Ja välillä päästää päivittelyn aiheeksi, että onko tämäkin taidetta!

Ohjelmapankissamme moni loistava ohjelmanumero on odottanut useamman vuoden hetkeään. Ohjelmapankkiin pääsee kun oma-aloitteisesti ilmaisee halunsa tehdä jotain kotiseutunsa hyväksi pyyteettä ja sidosryhmiään hyväksi käyttäen, ilmaiseksi siis. Jostakin muusta syystä kuin rahasta siis. Mitä ne muut syyt ovat? Mitä ne muut arvot ovat? Onko niitä?

Vierastan eurooppalaista uusilmiötä, kulttuurivihamielisyyttä, aivan jo siitä syystä, että jos kaikkea mitataan rahalla, tapahtumamme on lahja kotikunnallemme oman talkoopanoksemme ja useimpien esiintyjien osalta. Voisimme olla kuin taidekeskus Salmela Mäntyharjulla, mutta siihen pitäisi nähdä toiminnan arvo sekä siinä muussa että rahassa yleiskiitosten lisäksi. Taideturismistakin voisi puhua.

En näe vuosikymmenen ajan kyläjuhlamme kaksisataa ohjelmanumeroa nähneenä, että olisimme liukumassa aikaan, jossa taide kuului vain eliitille, se on joillekin ja joiltakin pois. Meitä kansalaisia kun on niin monenlaisia. Vaikka itse olen mielestäni ollut enemmän kallellaan Santeri Alkioon päin, vain vasemmistokommareiden hommaako tämä olikin?

Jos maailma on vain se, mikä koirankopin katolta näkyy, ja sen maiseman tuolla puolen kaikki on sinulta pois, niin kirjailija Juha Hurmeen terävän kynän sanoin ”sillä mittarilla kun mittaat kaikkeutta, toiseutta, samanlaisuutta, erilaisuutta, aineellista, symbolista, mennyttä, tulevaista, todistettua ja epävarmaa, niin kaikki muuttuu sinun itsesi kokoiseksi ja näköiseksi eli pieneksi ja rumaksi. Virsuksi ja torsoksi.” Siksi taide turvallisena oivaltamisen ja ymmärtämisen tapana on eettisesti kestävä tapa kasvaa itseyteen ja toiseuteen, ja avartaa sivistyspotentiaalia vielä vähän myöhemmälläkin iällä. Siitä prosessista poistutaan toivon mukaan vasta kun täältä itse kukin lähtee muutoinkin.

www.multiaistasatoa.net
https://www.facebook.com/MultiaistaSatoa

**

Satu on Multiaista Satoa ry:n puheenjohtaja ja talkoolainen, joka ei kaipaa tuontitaiteilijaa tai konsulttia kertomaan, miten taiteen hyvinvointivaikutuksia voitaisiin tapahtumassa tehostaa. Satu vaihtoi terveytensä taiteisiin kauan sitten.